Vita Laboratoriot Oy on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T171 ja T366, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO 15189 ja SFS-EN ISO/IEC 17025. Oman kattavan kliinisen analytiikan tuotannon lisäksi edellytämme alihankkijoiltamme vastaavaa laatutasoa.
LADR GmbH, Labor Dr. Kramer & Kollegen, on DAkkS-akkreditointipalvelun akkreditoima kliininen laboratorio (testauslaboratorio D-ML-13107-01-00), akkreditointivaatimus kliinisen analytiikan osalta on DIN-EN ISO 15189 ja ympäristöanalytiikan osalta DIN-EN ISO 17025.
Tutkimuksen akkreditointistatus näkyy laboratoriokäsikirjassa, ei tulosvastausten yhteydessä (ks. lisätiedot sivulla Suomalainen laatu).
Voit etsiä tutkimuksen nimellä tai sen osalla, lyhenteellä tai KL-numerolla.
Osmolaliteettitutkimus (S -Osmol KL 2443 tai P -Osmol KL 4857) tilataan erikseen.
Indikaatiot
SIADH (Syndrome of Inappropriate Secretion of ADH), harvinainen renaalinen Diabetes insipidus, täydellinen tai osittainen ADH-puutos, polyurian (runsasvirtsaisuus) ja polydipsian (patologinen jano) syyn selvittely. Hyper- ja hyponatremian selvittely.
Näyte
Ennen näytteenottoa tulee välttää runsasta nesteiden nauttimista, kahvia, teetä ja nikotiinia.
Näyte: 1 ml seerumia tai hepariiniplasmaa.
Kopeptiini on antidiureettisen hormonin esiasteen C-terminaalinen peptidi (CT-proAVP), jonka pitoisuus korreloi hyvin plasman antidiureettisen hormonin (1094 P-ADH) muutosten kanssa. Verrattuna epästabiiliin ja trombosyytteihin sitoutuneeseen ADH:iin kopeptiini on stabiili yhdiste sekä plasmassa että seerumissa ja se on korvannut ongelmalliset ja epäherkät plasman ADH-määritykset käytännön diagnostiikassa. Plasman kopeptiinin määrityksestä näyttää olevan hyötyä etenkin potilaan elektrolyyttipitoisuuksien häiriöiden selvityksessä sekä sairauksien patogeneesin tutkimisessa (mm. sydämen vajaatoiminta, maksainsuffisienssi, sepsis, vaikeasti sairaat potilaat, alemmat hengitystie-infektiot, krooniset keuhkosairaudet),
Plasman kopeptiinin pitoisuus nousee kun plasman osmolaliteetin kohoaa esim. potilaan kuivumistilassa ja laskee kun osmolaliteetti alenee, esim. potilaan runsaan veden nauttimisen yhteydessä. Kopeptiinieritys käynnistyy plasman osmolaliteetin ylittäessä 280 - 282 mOsm/kg H2O. Kopeptiinin plasmapitoisuus on aina suhteutettava plasman osmolaliteetin muutoksiin (ks. viitearvot). Kopeptiinin yhteydessä tulisikin määrittää P-Osmolaliteetti sekä P-Natrium. Yksinään kopeptiinin määritys on hyödytön.
Kopeptiinin pitoisuus kohoaa nestehukassa ja hypotensiossa (P- Osmol normaali tai matala), SIADH-oireyhtymässä sekä erityisen voimakkaasti renaalisessa diabetes insipiduksessa, jossa munuaiset eivät reagoi ADH-vaikutukselle (P-Osmol koholla, U-Osmol alle 300 mOsm/Kg H2O). Se nousee myös diabeettisessa ketoasidoosissa (P-Osmol koholla) ja vaikeasti sairailla potilailla (sepsis, teho-osastonpotilaat, stressireaktio). Matalia kopeptiinipitoisuuksia nähdään AHD:n eriasteisissa puutostiloissa ja runsaan veden nauttimisen yhteydessä (polydipsia).
Viiteet:
Morgenthaler ym. Trends in Endocrinol. Metab. 2007; 19:43-49.
Koistinen H., Duodecim 2012; 128: 1541-1549.