Vita Laboratoriot Oy on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T171, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO 15189.
LADR GmbH, Labor Dr. Kramer & Kollegen, on DAkkS-akkreditointipalvelun akkreditoima kliininen laboratorio (testauslaboratorio D-ML-13107-01-00), akkreditointivaatimus kliinisen analytiikan osalta on DIN-EN ISO 15189 ja ympäristöanalytiikan osalta DIN-EN ISO 17025.
Tutkimuksen akkreditointistatus näkyy laboratoriokäsikirjassa, ei tulosvastausten yhteydessä (ks. lisätiedot sivulla Suomalainen laatu).
Voit etsiä tutkimuksen nimellä tai sen osalla, lyhenteellä tai KL-numerolla.
Transferriini on rautaa sitova ja kuljettava glykoproteiini, jonka synteesi tapahtuu maksassa. Transferriini esiintyy useina eri isoformeina. Proteiinielektroforeesissa se kulkeutuu beta-1-fraktiossa. Plasman raudasta yli 99 % on sitoutunutta. Yksi transferriinimolekyyli sitoo kaksi ferri-ionia.
Indikaatiot
Raudan kertymäsairauksien diagnostiikka (perinnöllinen hemokromatoosi) ja raudanpuutoksen selvittely.
Näyte
1 ml paastoseerumia tai -plasmaa (hepariini- tai EDTA).
Lasten sormenpääverinäytteissä riittää 200 µl seerumia tai plasmaa.
Samasta näytemäärästä voidaan tehdä myös muita peruskemian tutkimuksia.
Tarvittaessa konsultoi asiantuntijoita.
Transferriini on pääasiallinen plasman rautaa kuljettava proteiini, joka sitoo voimakkaasti rautaa fysiologisessa pH:ssa. Normaalitilassa transferriinista n. 25-30% on kyllästynyt raudalla (transferriinisaturaatio).
Plasman transferriinin pitoisuus kohoaa raudanpuutosanemiassa sekä pitkäaikaisen peroraalisen rautahoidon yhteydessä. Suurentuneita pitoisuuksia todetaan raskauden ja estrogeenihoidon aikana (estrogeenien stimuloima lisääntynyt maksasynteesi) sekä maksan tulehdustaudeissa.
Perinnöllisessä hemokromatoosissa seerumin rauta on koholla ja transferriinin rautasaturaatio on yli 60%. Voimakkaissa raudankertymätiloissa saturaatio voi olla yli 90%.
Transferriinin pitoisuus laskee proteiinien menetystilojen (vuoto suoleen, nefroosi), proteiinisynteesin vähenemisen, infektioiden, systeemitautien, maligniteettien ja hoitamattoman anemia peniciosan yhteydessä.
Vastasyntyneillä arvot ovat n. 50 % aikuisten arvoista, lapsilla arvot ovat hieman aikuisten arvoja korkeammat.
Seerumin raudan, raudansitomiskapasiteetin (TIBC) ja transferriinisaturaation käyttö raudanpuutteen diagnostiikassa on epäluotettavaa. Raudanpuuteanemian diagnostiikkaan suositellaan plasman liukoisen transferrinireseptorin (P -TfR) ja rautavarastojen arvioimiseksi seerumin ferritiinin (P -Ferrit) määritystä, jotka ovat herkempiä tutkimuksia raudanputteen osoittamiseen.
Konsultointi
Sairaalakemisti, FT Mikko Helenius
Puh.040 922 5301
mikko.helenius@vita.fi
