Vita Laboratoriot Oy on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T171 ja T366, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO 15189 ja SFS-EN ISO/IEC 17025. Oman kattavan kliinisen analytiikan tuotannon lisäksi edellytämme alihankkijoiltamme vastaavaa laatutasoa.
LADR GmbH, Labor Dr. Kramer & Kollegen, on DAkkS-akkreditointipalvelun akkreditoima kliininen laboratorio (testauslaboratorio D-ML-13107-01-00), akkreditointivaatimus kliinisen analytiikan osalta on DIN-EN ISO 15189 ja ympäristöanalytiikan osalta DIN-EN ISO 17025.
Tutkimuksen akkreditointistatus näkyy laboratoriokäsikirjassa, ei tulosvastausten yhteydessä (ks. lisätiedot sivulla Suomalainen laatu).
Voit etsiä tutkimuksen nimellä tai sen osalla, lyhenteellä tai KL-numerolla.
Seerumin seleenipitoisuuden seuranta korvaushoidon yhteydessä. Hivenainealtistuksen osoitus.
Näyte
1 ml seerumia (tai plasmaa). Huom! Näytteelle tulee olla oma tutkimuspyyntö ja oma näyteputki.
Näyte otetaan hivenaineanalyyseihin tarkoitettuun seerumiputkeen (esim. BD Vacutainer 368380) tai hepariiniputkeen (esim. Vacuette 456080). Seerumi/plasma siirretään kaatamalla lisäaineettomaan erotteluputkeen (Vacuette 454001).
Yli 16 v : 0.64 - 1.52 µmol/l
Lapset 10 - 16 v : 0.51 - 1.04 µmol/l
Lapset 5 - 9 v : 0.52 - 0.94 µmol/l
Lapset 1 - 4 v : 0.41 - 1.07 µmol/l
Lapset alle 1 v : 0.42 - 0.90 µmol/l
Uudet viitearvot 22.3.2016 alkaen.
Tulkinta
Seleeni on elimistölle välttämätön hivenaine, jota tarvitaan entsyymien kofaktorina (glutationiperoksidaasi). Seleenin puute aiheuttaa vapaiden radikaaliyhdisteiden kumuloitumisen soluihin ja solukalvojen vaurion. Seleeniä saadaan ravinnon kautta (kasvikset) päivässä noin 0.01 - 0.04 ppm, joka vastaa seleenipitoisuutta maaperässä ja merivedessä.
Seleeni vaikuttaa kasvuhormonin synteesiin ja kilpirauhasen aineenvaihduntaan ja sen puute yhdessä jodipuutteen kanssa voi aikaansaada hypotyreoosin. Elimistössä sydänlihas on tärkein kudos, joka tarvitsee seleeniä. Seleenin puutos voi aiheuttaa kardiomyopatian, kun sydälihaksen solut vaurioituvat ja korvautuvat sidekudoksella. Seleenin puutosta tavataan täydellisen parenteraaliseen ravitsemuksen yhteydessä, joka liittyy laajaan suoliston poisto-operaatioon suolistosyövän tai tulehduksellisten suolistotautien operaatioiden yhteydessä (mm. Crohnin tauti). Seleenin lisällä pyritään nostamaan seerumin seleenipitoisuus yli 64 µmol/l:n (viiteväli aikuisille on 0.64-1.52 µmol/l) ja pitoisuutta monitoroidaan 6 kk välein tehtävin seerumimäärityksin. Virtsan seleenin määrityksellä voidaan arvioida seleenin puhdistumaa ja eritystä munuaisten kautta.
Seleenin seerumipitoisuus on ikäriippuvaista. Viitearvot vaihtelevat myös maiden ja alueiden välillä riippuen ravinnon seleenin saannista, joten ne ovat vain viitteellisiä. Lapsilla pitoisuudet ovat matalampia kuin aikuisilla.
Seleenimyrkytykset ovat ihmisellä harvinaisia lukuun ottamatta yksittäisiä yliannostustapauksia. Seleenin teratogeenisyyttä on kuvattu vain eläimillä, joiden ravinto sisältää korkeita seleenipitoisuuksia.
